Syksy ja amppareita!

Heipparallaa!! Tännekin on jo syksy saapunut, lämpötilat ollu 10C ympärillä... Onneks ens viikoks on taas luvattu +20 asteita ja intiaanikesää... ;) 

Näin sumuista oli yks päivä! Mulle kokoajan sanotaan että ei täällä yleensä oo tämmönen sää eikä sada, tää vuosi vaan on poikkeus... :D

Maanantaina oli taas kuorotreenit ja ihan hyvin meni. Outoo on vaan se että se opettaja ei oikeen ite opeta meille niitä lauluja vaan olettaa että opetellaan ne ite kotona. Eikä se oikeen osaa soittaa pianoakaan. Ei oo ihan sellasta mihin oon tottunut mutta eiköhän  se siitä. 

Tiistai, keskiviikko ja torstai meni ihan normaalisti, alotettiin tanssissa jazz osio ja siitä tykkään tosi paljon! Valokuvauksessa pääsin myös kehittämään mun ekaa filmirullaa. :) Perjantaina oli koulusta vapaa-päivä kun oli opettajien työpäivä niin ei oppilaiden tarvinnut mennä kouluun, juoksutreenit kuitenkin oli normaalisti... Illalla menin sen aluevalvojan kanssa syömään Red Robin-nimiseen ruokapaikkaan ja juteltiin kaikenlaista että miten on mennyt. Puhuttiin siitä uskonto-asiasta ja tulin siihen tulokseen että pitää kyllä mainita tolle host-perheelle että mitä ajattelen etteivät ne tuputa sitä mulle enempää. 

Lauantaina aamulla oli juoksukisa ja sinne herätys seiskalta... Juoksu meni ihan okei, aika oli just ja just yli 27 min mutta rata oli tosi rankka ja on ollut vähän ongelmia polvien kanssa. Sieltä takas kotiin ja eikun mehiläispesiä tyhjentämään! Näillä on naapurin kanssa yhteiset mehiläispesät joten käytiin sieltä keräämässä hunajaa. 

Asianmukaisilla varusteilla tietty!

Lauantai oli kiireinen päivä sillä hunajankeruun jälkeen lähdettiin shoppailemaan, koska mulla oli tarvetta uusille kengille ja juoksuvaatteille. Molemmat löytyi sekä Colorado-paita osavaltion lipulla koristettuna. Vanhemmat oli lähtenyt illalliselle johonkin muualle joten mekin mentiin ulos meksikolaiseen syömään. 

Tänään sunnuntaina host-äiti Jenny kävi aamulla hakemassa kaks kadettia USAn Air Force Academysta joka sijaitsee tossa naapurikaupungissa Colorado Springsissä. Tää perhe on siis tämmönen sponsor family näille ekan vuoden opiskelijoille tuolla Academyssa (sinne mennään high schoolin jälkeen eli vastaa yliopistoo, koska armeijajuttujen lisäksi ne opiskelee matikkaa, enkkua yms akateemisia aineita). Ekan vuoden opiskelijat ei saa vielä lähteä sieltä kotiin joten ne saa viikonloppu/päivälomia näiden sponsoriperheiden luokse että pääsee välillä pois koulusta. Ne siis tuli käymään ja mentiin ensin kirkkoon. Sitten tultiin kotiin, tehtiin lounasta ja porkkanakakkua (koska toisella kadeteista oli just synttärit) ja sitten olikin niiden aika lähteä kotiin. Loppupäivän oon tehnyt matikanläksyjä ja nyt katellaan siskon kanssa leffaa. Siinäpä tän viikon kuulumiset!

Tässä vielä mä ja systeri Ella!

Baseballia, ilotulituksia ja shoppailua

Tällä viikolla on tapahtunut paljon kaikkea!!

Maanantaina oli ekat kuoroharkat ja oli superkivaa päästä laulamaan pitkästä aikaa! Kaikki laulut on tietty kristillisiä mutta eipä siinä mitään, ihan mukavilta kuulosti. :) Siinä ryhmässä meitä on enimmäkseen tyttöjä mutta myös kaksi poikaa, ja ikähaarukka on 13-17 vuotta. Harjotusten lopuksi tietysti rukoiltiin, onhan kyseessä kristillinen kuoro joka haluaa laulaa Jumalan sanomaa... Noh, kun keskittyy laulamiseen niin luulen että tulee olemaan ihan kivaa. :)

Tiistaina jouduin koulussa tekemään English Second Language-testin (enkku toisena kielenä). Missasin luovaa kirjotusta ja vähän hissan tuntiakin, mutta tulipahan tehtyä. Tapasin myös muita vaihtareita koulussa ja hengailtiin ruokiksella. :) 

Keskiviikkona oli taas pasta party, tällä kertaa yhen joukkuelaisen kotona. Kokeilin ekaa kertaa semmosta pillimehujuttua joka maistu ihan e-koodeilta mutta jota nää on kuulemma lipittäny pienestä pitäen. Kummaa. :D Pääsin myös pelaamaan jenkkifutista joka oli yllättävän hankalaa! Saatiin myös juoksujoukkueen paidat joissa selässä lukee: Run for the Hill of it! ;)

Torstaina oli juoksukisa, ja juoksin ihan hyvin, aika oli 26:40 eli ei parasta mutta oon tyytyväinen. :) Tässä host-veli Kylen (se sai GoPro-kameran valmistujaislahjaks ja kulkee nyt jokapaikkaan sen kanssa) ottama kuva kisoista (mä oon kuvassa ihan oikeessa laidassa):

Perjantaina olikin jännät paikat sillä pääsin ekaa kertaa kattomaan baseball-peliä!! Ostettiin YFUn kautta liput eli nähtiin muitakin vaihtareita pelissä, joka oli siis Colorado Rockies vastaan Arizona Diamondbacks ja Rockies tietysti voitti!! Mentiin siis isä-Nathanin, sisko-Ellan, Kylen ja otin vielä koulusta ja juoksujoukkueesta yhden Emilyn kaveriksi. Oli kyllä tosi siisti kokemus, stadion oli Olympiastadionin luokkaa ja illalla valot näkyi hienosti. Syötiin myös jättimäiset hodarit. Peli tietysti päättyi jättimäiseen ilotulitukseen amerikkalaiseen tyyliin mitään säästelemättä. Oli kyllä hienoin ilotulitus minkä oon ikinä nähnyt! Tässä kuvia:

Denver illansuussa

Coors Stadium

Pelin jälkeen joillain tietyillä alueilla istuneet pääsivät kentälle seuraamaan ilotulitusta!

(Laitan vaan yhden kuvan kun ei oo parhainta laatua eikä kuitenkaan näytä niin hienolta kuin sillon. Ja mukana oli siis myös musiikki, välillä hyvinkin patrioottisia biisejä.)

Lauantaina olikin aamutreenit peruttu (!) joten sain nukkua pitkään. Yhdentoista aikoihin ruotsalainen Emma host-perheineen hakemaan mua ja mentiin Denveriin shoppailemaan! Emman tapasin siis siellä viime viikonlopun valmennuksessa ja on tosi mukavanolonen tyyppi. :) He asuu vähän kauempana mutta olivat mukavia kun ottivat mut kyytiin. Tarkoituksena oli metsästää mekko homecoming-tansseihin jotka on kahden viikon päästä ja sellanenhan löytyi heti ekasta kaupasta!! Halpakin oli, vaan 14$. ;) Emmallekin löydettiin mekko seuraavasta kaupasta, joka oli Forever 21 eli näiden H&M. Oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä että se pitäis saada Suomeen! Siinä kaupassa vierähti ainakin tunti, meille kun on harvinaista herkkua... Seuraavaksi suunnattiin minnekäs muualle kuin kotoisaan H&Mään ja sieltä tarttui mukaan asusteita mekkoon ja yks syksyinen neule. :) Oli kiva päivä ja kivaa oli hengailla toisen vaihtarin kanssa! 

Tässä me Emman kanssa Denverin 16th Street Mallilla. 

Lauantaina illalla mentiin vielä kattomaan Despicable Me 2 (Itse Ilkimys) ja oli kyllä tosi hyvä leffa lastenelokuvaksi! Naurettiin ihan kippurassa. :D 

Tänään sunnuntaina aamulla mentiin kirkkoon, tällä kertaa eri paikkaan jossa netin välityksellä kateltiin pastoria saarnaamassa. Täällä kirkkokulttuuri on niin erilaista, pukeutumissääntöjä ei oikeestaan ole ja papit on tosi intohimoisia kun kertoo millon mistäkin päivän aiheesta. Uskonto on jotenkin arkisempaa, tai ainakin kirkossa käynti. Ehkä myös modernimpaa, ei vain teknologian takia mutta myös musa on modernia gospelia, mikä on täällä paljon isompi genre kuin Suomessa. Jokatapauksessa tuolla kirkossa oli myös Coffee Bar josta sai ilmaisia josminkälaisia kahveja! Mä otin French Vanilla Nut Mochan ja hyvää oli... ;)

Kirkon jälkeen kuvasin mun valokuvauskurssin ekan filmikameratehtävän ja oli jänskää! Ootan vaan että pääsen kehittämään niitä kuvia. :)

Illalla oli taas aikuisten raamattupiirin aika ja myös se sama perhe jonka kanssa otiin Broadmooressa tuli käymään. Mulla oli myös aika paljon koulujuttuja tehtävänä joten tein niitä sen jälkeen kun oltiin syöty (jälleen kerran) oman kiviuunin pizzaa. Nam! 

Oon nyt lukenut Piin Elämä -kirjaa joka vaikuttaa tosi mielenkiintoselta. Siinä puhutaan paljon enemmän uskonnosta (päähenkilö on muslimi, kristitty ja hindu) kuin elokuvassa mikä on musta tällä hetkellä jotenkin ajankohtasta ja kiinnostavaa. :)

Ens viikolla onkin lyhyt viikko, kun perjantaina on Teachers Only -päivä eli vaan opettajien työpäivä. Vapaapäivä siis!! 

Lopetan tällä kertaa tunnelmalliseen kuvaan ulkotakasta. Öitä!

(Ja Heidi, anteeks että en oo ehtinyt vastaamaan sun sähköpostiin!!! Oon hirveen pahoillani mutta yritän vastata ihan tässä lähiaikoina!!!)

Eka valmennus

Tällä viikolla:

-sain yli 100% algebran ja hissan kokeista!

-Broncos voitti kauden toisen pelin

-Coloradossa on satanut tooosi paljon ja on kuulemma pahimpia tulvia 400 vuoteen

-tein ennätysajan maastojuoksussa! 5km ja aikaa meni 26:17 :)

-söin mun ekan mac&cheese annoksen (makaronia ja juustoa) Noodles&companyssa (huomaa IZZE limu, ihan törkeen hyvää! Nää Suomeen kiits)

Tänään oltiin ekassa YFUn järjestämässä valmennuksessa, jossa ekaa kertaa tapasin muut alueen vaihtarit (toisen suomalaistytön tapasinkin jo viime juoksukisassa). Meitä on siis kaksi suomalaistyttöä etelä-Denverin alueella, lisäksi on yksi tyttö Kiinasta, yksi ruotsalainen tyttö ja kuusi saksalaista, kaks poikaa ja neljä tyttöä. Tyttöjen kanssa synkkas heti ja ne asuu tässä aika lähellä eli varmaan hommaillaan jotain yhdessä joku kerta. Ens viikolla onkin Coloradon baseball-joukkueen Rockiesin peli tulossa ja siellä varmaan nähdään taas suurimman osan kanssa. :) 

Valmennuksessa oppilaat ja perheet laitettiin eri huoneisiin ja oli jos jonkinmoista asiaa, puhuttiin sopeutumisesta ja mitä ongelmia on kohdattu, onko odotukset täyttyny ja miten ylipäätään menee. Kun kysyttiin koti-ikävästä kukaan ei oikeen myöntänyt mitään mutta jälkeenpäin kuulin että parilla oppilaalla oli kyllä ollut ongelmia sen suhteen. Oli hyvä tavata samassa tilanteessa olevia, tuntui että sai jakaa asioita sellasten ihmisten kanssa jotka oikeesti ymmärtää miltä tuntuu. 

Alan ymmärtää että mulla on käynyt aika tosi hyvä tuuri, sillä mun perheellä on tosi terveelliset elämäntavat, eivät ole köyhintä porukkaa täälläpäin ja ovat tosi mukavia ja hauskoja ihmisiä. Suuri kysymys on kuitenkin uskonto. Suomessa se on niin erilaista, ja moni esim erottaa uskonnon tieteestä, ei käy jumalanpalveluksissa säännöllisesti mutta silti käy riparin päästäkseen naimisiin kirkossa. Miksi? En tiedä, mäkin haluan astella alttaria kohti valkoisessa mekossa mutta onko se siksi että haluan saada Jumalan siunauksen mun avioliitolle? Enpä usko. Se on kuitenkin osa meidän tai ainakin mun kulttuuria, ei vaan niin kokonaisvaltaisesti kuin täällä. Puhuttiin siitä kuinka uskonto on täällä elämäntapa, ei vain osa elämää, niinkuin se musta siellä on. 

Multa kysyttiin että haittaako se mua. Sanoin että ei, mutta oikeesti en tiedä. Se on niin iso osa näiden ihmisten identiteettiä että en ikinä voi tuntea kuuluvani täysin tänne, tai tähän perheeseen. Mä en vaan usko sillä tavalla. Se kuulostaa pieneltä ongelmalta, ja usein sen voikin sivuttaa, mutta ei aina. Ja täällä se ei oo pieni ongelma mulle, kun se on niin iso osa näiden elämää. Saa nyt nähdä miten tässä käy. En haluais vaihtaa perhettä, mutta välillä tää käy aika ahdistavaksi, kun en vaan ymmärrä mitä nää näkee Raamatussa ja muussa. Ja asiasta puhuminen jotenkin on tosi vaikeeta. Toinen juttu on se, että nää haluaa tietää kenen kanssa liikun ja pyytää kavereiden vanhempia syömään meille kotiin, mikä musta on tietysti outoa. Mun kaverit on mun kavereita, mut ei täällä. Pitää jutella sen aluevalvojan kanssa ja kuunnella mitä se tuumaa. 

Ens viikolla on siis se baseball-peli ja homecoming tanssit on tulossa lokakuun alussa, ja sinne pitää tietty hommata mekko! Huomenna on myös ekat kuoroharkat! Se kuoro on siis kristillinen alle 10 tytön ryhmä, ja sen kanssa ollaan joulukuussa menossa Floridan DisneyWorldiin laulamaan. Kappaleita on 15 ja kaikki pitää osata ulkoa, joukossa on yksi saksankielinen ja yksi ranskankielinenkin kappale!! Siinä riittää puuhaa, ja saan yhden vapaapäivän viikossa juoksutreeneistä, mutta rupeen varmaan käymään veljen kanssa maanantai-aamuisin salilla tai uimassa niin tulee vähän treenattua uintikautta vartenkin. :)

Sellasta tänne, mitäs sinne?

9/11

Tänään on vietetty 9/11-iskujen muistopäivää. (Jos et tiedä/muista mikä se on, niin vuonna 2001 syyskuun 11. päivänä neljä matkustajalentokonetta kaapattiin, kaksi osui New Yorkin kaksoistorneihin, yksi Pentagoniin ja yksi Pennsylvaniaan, ainoa joka ei osunut kohteeseensa.) Tosta tapahtumasta on nyt kulunut 12 vuotta, mutta se vieläkin järkyttää monia. Me pidettiin koulussa hiljainen hetki, ja täällä kotona katsottiin äsken United 93-leffa. (Kunnioitan niitä ihmisiä jotka uskalsi panna vastaan koneen kaappaajille. Ihmettelen miten ne kaappaajat saattoivat sen tehdä, vielä jumalansa nimeen vannoen. Kuka jumala sellasta määräisi?) Aika sanattomaksi vetää. Vähän alkoi ärsyttää jo kaikki hössötys, mutta mä olin viisivuotias kun tää tapahtui. Itse mulla ei siis oikeestaan minkäänlaisia muistoja tästä ole, eikä se mun elämää koskettanut silloin. Täällä se kuitenkin on ollut paljon isompi juttu, host-velikin oli 13-vuotias ja sen ikäinen jo muistaa. Laittaa se mutkin kunnioittamaan vähän enemmän tätä maata, ja mitä ne on käynyt läpi. 

Tällasten asioiden vastaantullessa voin vaan sanoa että oon onnellinen että oon kasvanut Suomessa. Kiitos iskä ja äiti että toitte mut sinne kasvamaan. 

(Kuva ei ole mun omaisuutta.)

Jenkkifutista ja keksejä

Ah ihanaa kun vihdoinkin koitti viikonloppu! Tällä kertaa ei onneksi oo mitään suunnitelmia joten aiotaan vaan hengailla ja tehdä kotijuttuja ja katella leffoja yms rentoilua. :)

Torstaina oli taas pasta party juoksujoukkueen kanssa mutta mä en siellä kauaa ehtinyt ollakaan kun piti kiiruhtaa kotiin telkkarin eteen: oli kauden ekan jenkkifutismatsin aika ja meijän Denver Broncos -joukkue Coloradosta pelaamassa!! Sinioranssit paidat päällä me sitten jänskättiin koko perheen voimin ja onneks Broncot voitti 49-27!! Kello oli siinä vaiheessa jo ykstoista illalla että pakko oli mennä nukkumaan. 

Perjantaina (eilen) oli koulussa white out -päivä, koska illalla oli meidän koulun jefu-joukkueen peli kylän toisen koulun joukkuetta vastaan eli Douglas County Huskies vs Castle View Sabercats! Kaikki siis pukeutu valkoiseen tai violettiin, koska ne on meidän koulun värit. Päivällä lähdettiin kuitenkin bussilla kohti Cherry Creekkiä jossa oli kauden toinen kisa. Paikka oli (teko)järven rannalla joten oli kiva nähdä vähän vettä taas, täällä tulee välillä outo olo kun ei ole järviä tai merta missään. Mä juoksin tällä kertaa 29 ja jotakin (tarkat tulokset ei oo vielä ilmestyny), eli meni alle kolmenkympin! :) Kisasta sitten yhen kaverin kyydillä takas koululle matsiin, ja vaatteet vaihdettiin parkkipaikalla. :D Oltiin vähän myöhässä mutta päästiin kuitenkin sisään ja stadion oli täynnä ihmisiä! Kaikki meidän koulun oppilaat/kannustajat oli pukeutunut valkoseen ja vastakkaiset punaseen, näytti hienolta kun ajettiin ohi. Kuvia: 

Meidän Huskies tietenkin voitti ihan murskavotolla! Jäätiin odottamaan että päästäis tapaamaan pelaajia mutta tilanne on se, että me jaetaan stadion CV:n kanssa ja tää oli heidän "kotipeli" joten ei päästykään tapaamaan pelaajia. :/ Viihdettäkin pelissä oli, puoliajalla oli Castle View'n marching band ja cheerleading team esiintyi ja tokalla puoliskolla näkyi kaks viuhahtajaakin! :D Pelin jälkeen sitten kotiin ja nukkumaan, oli pitkä päivä takana. :)

Tänään oli aamutreenit ja tehtiin vaan helppo lenkki kun oli palautumispäivä. Shin splints tuntuu jo paremmalta, ei enää satu kun juoksee. Seuraavaan kisaan vaan aikaa parantamaan!

Nyt on eka kuukausi täynnä, ja mukavastihan tänne on sopeuduttu. :) Kolmeen asiaan oon ehtinyt addiktoitua: gatorade, Coloradon persikat ja chocolate chip cookies!! Itse asiassa meen nyttenkin niitä leipomaan siskon kanssa, että on jotain leffapurtavaa illaksi. ;) Heippahei!

Jenkit

(Kiitos mummi kirjeestä! Se oli oikein piristävä ja mukava yllätys täällä arjen keskellä!)

Välillä alkaa pännimään tää jenkkiläisyys. Aamu-announcementeissa näytetään lipun kuvaa ja kaikki nousee seisomaan ja vannoo sen valan. Juteltiin tossa just siskon kanssa ja se vaan vääntää vastaan vaikka mä kuinka yritän sanoa että tuun eri kulttuurista. Kyllä ymmärrän että ne haluu kunnioittaa niitä ihmisiä jotka taistelee tän maan vapauden puolesta, mutta semmonen turha ylistys on vaan liikaa. Sotaleffoissa pääosassa on stars and stripes lippu. Vaikka mun host-perheen juuret on Skotlannissa ja Norjassa niin silti täällä huomaa esim. ruokapöytäkeskusteluissa sen, että amerikkalaisia ollaan. Toki sota yms asiat on heitä tavallista lähempänä, kun vanhempien tyttärien aviomiehet on lentokapteeneja ilmavoimissa, mutta täällä se vaan on ihan eri juttu. 

Mun mielestä yhtä kunnioitettavaa on se, että jokainen suomalainen mies palvelee meidän maata sen tietyn ajan, tekee sen sitten siviilissä tai intissä. Täällähän kaikki armeijaan menevät ovat vapaaehtoisia, ja tekevät sen valinnan itse. Ehkä ne sen takia ansaitsevat joka aamu 30 sekuntia meidän elämästä. 

Yritän olla puolueeton täällä, mut välillä vaan ärsyttää, eikä siskokaan voi mua täysin ymmärtää, kun on kasvanut täällä.

Labor Day ja muuta!

Varotus: tästä tulee pitkä postaus koska on paljon asiaa! :)

Ensinnäkin, kommentoinnin pitäis nyt onnistua keneltä tahansa, anonyymisti tai nimimerkillä. Yritin muuttaa asetuksia joten opettakaa ne mummitkin kirjottelemaan tänne! :)

Viikonloppu tuli tarpeeseen. Perjantaina mun crosscountry meetin (lisää siitä myöhemmin!) jälkeen mentiin kattelemaan laskettelujuttuja ja lauantaina käytiin ostamassa SkiPassit, joilla voidaan koko kausi lasketella viidessä eri paikassa, eli mäkin pääsen verestämään skimbailumuistoja! Vähän pelottaa mutta samalla ihan kivaa, ja vuoret on kuulemma tosi hienon näkösiä siellä. :) Lauantaina oli myös Pizza Party kotona, tutut tuli käymään ja tehtiin pizzaa ulkona kiviuunissa just valmistuneen vesiputouksen/lammen vieressä! Oli hyvää ja tehtiin myös jälkkäripizzoja (kanelisokeria, persikoita ja mustikoita=nam!!). Sunnuntaina oli sedän viiskymppissynttärit joten siellä meni melkeen koko päivä, illalla jäätiin kattomaan vielä Now You See Me (Suuri puhallus) ja oli kyllä tajuttoman hyvä leffa! Kotiin päästiin tosin vasta puolenyön aikaan... Tänään (maanantaina) on siis Labor Day (vähänniinku vappu eli työväen juhla, paitsi ilman kaikkee paarditusta) ja vapaapäivä kouluista ja työpaikoilta. Meille se tarkotti lähinnä vihdoin ja viimein shoppailua (puolikas matkalaukku on aika vähän tavaraa...) ja sitä tehtiinkin neljä ja puol tuntia! Jalat oli kyllä ihan poikki sen jälkeen mutta tulosta tuli!:

Ja näin täynnä mun vaatekaappi on nykyään!

Tällä viikolla syntyi myös mun host-vanhemmille kolmas lapsenlapsi Mississippissä, ja poika sai nimekseen Finn! Sattumaako? ;) Äiti lähtee sitä ensiviikolla moikkaamaan, saa nähdä miten me nuoret ja isä pärjätään täällä... 

Päivät alkaa sujua samalla rutiinilla, aamulla kouluun, treenit, kotiin, läksyt, dinner ja mahdollinen NCIS-jakso ja nukkumaan. Siihen turtuu. Musta on kyllä kiva et perhe kokoontuu lähes joka ilta yhessä syömään. Ruokarukoukset kuuluu tietysti asiaan, ja yhtenä päivänä mua pyydettiinkin rukoilemaan (yksi henkilö  aina lausuu/rukoilee) mutta en halunnut. Tuntuu vaan vieraalta. Lisäksi jos ei mennä kirkkoon niin perhe tapaa tehdä 'Bible Studyä' kotona. Vielä ei olla ehditty sitä tekemään, mutta luulen että jätän sen väliin. Kirkossa ei ole mitään vikaa, mutta semmonen ylimääränen hehkutus ei vaan oo mun juttu. 

Tällä viikolla oli myös mun eka esitelmä! Se oli hissaa, USAn perustuslakia ja sellasta. Vähän jännitti mut ihan hyvin meni, ottaen huomioon et olin luokassa ainoa joka ei puhu enkkua äidinkielenään. Ja hienoa oli myös se ettei opettaja pakottanut ketään luokan eteen. Jos ei halunnut esittää tunnilla niin se pitää sitten suorittaa kouluajan ulkopuolella. Meidän koulussa on kyllä AA eli vapaaehtonen tukkari, joka on 1-2 kertaa viikossa (ja siks aikataulut on ihan sekasin) mutta sillonkin saisi siis esitelmän tehä. Mä tein kuitenkin ihan perinteisellä tyylillä. :)  Toinen juttu koulussa on appsit. Me käytetään sellasia kuin infinite campus ja schoology, ja niihin opettajat päivittelee arvosanoja ja muistutuksia ja materiaaleja yms. Matikassa on vielä semmonen mathxl johon pitää tiettyin väliaikoin käydä tekemässä tehtäviä. Nää on niin paljon kätevämpiä kuin wilmat ja helmet! Plus ne saa kännykkään eli voit kattoo niitä missä vaan, Suomeen nämä!

Juoksemisesta mulle on tullut shin splints, eli penikkatauti. Sitä sattuu kun juoksee sen 5-6 kertaa viikossa... Coachit sanoo että pitää vaan jatkaa juoksemista rauhassa ja niin oon tehnykkin, eiköhän ne kohta siitä parane, ja kyllä ne päivä päivältä paremmilta tuntuukin. :) Ja niin siis perjantaina oli tosiaan eka maastojuoksukisa! Meillä on aina edellisenä iltana Pasta Party, eli mennään jonnekin puistoon ja joku tuo pastaa, joku juomia (gatoradee), joku jälkkäriö yms. Oli tosi hauskaa ja pelattiin kanssa mm baseballia jalkapallolla! Joukkue on onneks tosi mukava. :) ja sitten ite meettiin! Lähdettiin tietysti keltasella koulubussilla naapurikaupunkiin ja kun päästiin perille, sää oli sateinen. :( Kisa viivästyi ukkosen takia, mutta lopulta varsity (parhaat juoksijat) pääsi starttaamaan. Aikaa oli kuitenkin niin vähän että meijät loput juoksijat jouduttiin yhdistämään, joten mun startissa oli varmaan 700 juoksijaa! Päästiin kuitenkin alkuun ja loppuun. Matka on aina 5km, ja tällä kertaa mun aika oli vähän yli 30 minuuttia. Tavote oli alle 30 mutta oli niin paljon juoksijoita että se hidasti jonkin verran...  Oli kyllä hauska kokemus ja näitähän tulee sitten melkeen joka viikko lokakuun loppuun saakka eli eikun parantamaan aikaa. :) Kyllä se 30 rikki menee...

Tässä meiksi uniformussa kisan jälkeen! Aion säästää kaikki noi numerolaput tulevista meeteistä että on sit hieno kokoelma kun tuun takas! :)

Välillä alkaa pänniä kaikki tää jenkkiläisyys. Esim päivän ilmoitukset-osiossa joka tulee livestreaminä netin kautta kaikkiin luokkiin, lopussa lausutaan aina se lippuvala. Kaikkialla ja joka paikassa/luokassa on USAn lippu. Välillä se menee överiks enkä mä aina nouse seisomaan kun muut lausuu sitä tunnustusta. Vaikka oonkin syntynyt täällä, Suomi tulee aina olemaan mun kotimaa. 

Välillä on myös ollut aika kova ikävä sinne. Kuitenkin kun on noita cross country juttuja niin alkaa tuntea kuuluvansa tänne, ja perhettä ja sukulaisiakin näkee aika paljon, tänäänkin piipahdettiin tädin luona banana splitillä näin iltasella. :) 

Kuulumisiin!