Broadmoor

Vietettiin siis tämä viikonloppu Broadmooressa, Colorado Springsissä. Broadmoor on sellanen viiden tähden loma-alue, johon kuuluu pari hotellirakennusta, asuntoja, tekojärvi, golfkenttä, ravintoloita, kauppoja, ja tärkeimpänä kaikista: allasalue! Oltiin siellä tuttavaperheen kanssa, jotka on tosi mukavia ihmisiä! Vietettiin sen perheen isän synttäreitä sekä siskon synttäreitä. :) Perjantai-iltana käytiin syömässä ravintolassa ja mentiin muualle yöks mutta lauantaina päästiin sitten itse Broadmooreen yöksi ja oli kyllä hieno paikka! Päivä hengailtiin altaalla ja illalla mentiin taas syömään ja keilaamaan siskon synttäreiden kunniaksi. :) Tänään hengailtiin altaalla vähän lisää ja nyt ollaan autossa matkalla kotia kohti. En oo koskaan ollu niin hienossa hotellissa, jokaisessa huoneessa oli oma ovikello! Mutta annan kuvien puhua nyt: (pahoittelen laatua, iphone4 kamera ei oo erityisen hyvä...)

Eka illallinen Summit-ravitolassa ja maan mahtavin jälkkäri

Broadmooren aula

Vähän arskaa ;)

Infinity pool!

Sängyt meijän huoneessa oli tällasia!

Ja yber siisti kylppäri

Huomaa suihkulähde sisällä

Yks takkahuoneista

Saatiin hotellilta omenasiideriä! (Alkoholitonta tietysti...)

Mun eka Shirley Temple! (lasten drinksu :D) Toka illallinen ravintola Play:ssa, jossa vietettiin siskon synttäreitä :) 

Playssa oli keilarata joten mentiin sinne keilailemaan ruokailun jälkeen! Mun keilaustaidot ei oo kauheen hyvät, tuttavaperheen tytär voitti mutta onneks myös Denver Broncos eli meidän football jengi voitti illan pelin myös!

Tässä meidän kengät ja broidin sormet :)

Että sellasta! Koulu alkaa sujua jo ihan hyvin, on vaan hirveesti tehtävää ja juoksua on paljon... :D Eka meet eli kisa mulle on ens viikolla, tunnelmia sit sieltä! Alan jo tottuu siihen että kutsun host-vanhempia Mom ja Dad. Sisko ja veli tuntuu jo ihan omilta koska niitä on ennemminkin tullut lisää :D Niihin on helpompi tottua, uusia vanhempia on vähän vaikea hyväksyä mutta kyllä se siitä. Ja älkää huolestuko siellä kotimaassa, ei kukaan teitä korvaa. :) 

Pysykää hereillä, ens viikonloppuna Skypetetään urakalla!

Kuulumisia

Simba tykkää mun sängystä!

Juoksu alkaa tuntuu päivä päivältä paremmalta, tosin tänään kiivettiin kylän mukaan nimetyn kiven, Castle Rockin, huipulle kaks kertaa (jotkut meni jopa neljä..!). Se oli rankkaa! Lauantaina ois eka harjotuskisa mutta mä valitettavasti missaan sen sillä me lähdetään jo perjantaina Broadmooreen, Colorado Springsiin. Se on semmonen viiden tähden resortluksushotellimesta eli ihan kivalta kuulostaa! Tuttavaperhe lähtee myös mukaan ja heillä on 16- ja 10-vuotiaat tyttäret eli seuraakin on oman perheen lisäksi. :) 

Pari juttua vielä mitä unohdin koulusta mainita: mua sanotaan Tiaksi siellä. Niin mä oletin että kaikki sanois ja se on vaan helpompaa, kuin alkaa opettamaan miten mun nimi lausutaan. Yllättävän vaikeeta näille! 

Ja se, että meillä on 7 minuuttia aikaa siirtyä luokasta toiseen. Kuulostaa paljolta, mutta kun on tunnit eri rakennuksissa, ei se enää ookkaan nii paljoa. :D 

Siinäpä se. Arki alkaa tuntuu jo ihan normaalilta, päivät on aika pitkiä ja usein iltasin väsyttää. Onneks sain tänään tehtyä läksyt jo hypärillä. Serkku tuli kylään ja nyt katellaa leffaa, mä ajattelin kyllä kohta mennä nukkumaan vaikka kello on vasta varttia yli yhdeksän. :D

Hyvää huomenta sinne Suomeen. :)

Eka viikko koulua takana :)

Heipparallaa!

Vajaan kahden viikon aikana: olen päässyt aikaerosta yli, nähnyt peuran takapihalla, siivonnut kanankakkaa, käynyt forzen yoghurt -barissa, kotiutunut, palanut auringossa, oppinut kuinka amerikkalaista jalkapalloa pelataan, kaivannut kotia ja aloittanut koulun.

Viime viikon lauantaina oli sukulaisilla tällaset back to school -juhlat jossa jaettiin koulutarvikkeita ja karkkeja ja siitä päästiinkin sitten maanantaina kouluun. Maanantai oli orientation-päivä joten paikalla oli vaan ykköset ja siitä kerroinkin jo. Tiistaina alkoi varsinainen hullunmylly. Aluks menin koululle väärään aikaan koska luulin että on parillinen päivä (aikataulu on ihan crazy: jotkut päivät on parillisia (even) ja jotkut parittomia (odd) ja jotkut purple eli kaikki tunnit!) mutta olikin pariton joten olin koululla liian aikasin. Sitten paljastu että tarviin juoksukampsut joten veli ja sisko tuli hakemaan ja käytiin hoitamassa asioita ja pääsin takas koululle ja olinkin puol tuntia myöhässä! Paljastui että ei ollutkaan AA-päivä (tukkari ennen koulua -päivä) joten tunnit alkoi aikaisemmin... No selvisin kuitenkin broadway dance-tunnille ja sieltä ranskan luokkaan. Ranskan maikka kuitenkin halusi siirtää mut (ja yhden pojan myös) ranska 4-kurssille joten sen jälkeen juostiin lounastauolla kansliaan vaihtelemaan kursseja, jotka menikin vaihteeks ihan sekasin ja missaan nyt koulun kuoron mutta anyways. Sieltä pääsin Algebraan ja sieltä cross country- treenehin. Eka päivä oli aika sekava mutta nyt sujuu jo paremmin. Tässä siis mun kurssit ekalla jaksolla (toka on sitten keväällä ja sillon mulla on about samoja mutta myös esim kitaransoittoa!):

1. period/palkki HYPÄRI
2. period Creative Writing/Contemporary Literature = luova kirjoitus ja nykykirjallisuus = enkku
3. period Broadway Dance = baletti, jazz ja modernia tanssia
4. period US History = Amerikan hissa
5. period Photography = valokuvaus
6. period French 4 = ranska
7. period Algebra 2 = matikkaaaaaa
8. period HYPÄRI

Ihan kivalta näyttää eikös! Ja kivaa on se, että eka tunti on hypäri joten joinain päivinä alotan vasta puol kymmeneltä! 2. tunnilla oli vähän vaikeuksia termien kanssa ja matikassa myös joten joudun ehkä kantamaan jättisanakirjaa (jonka onneks otin mukaan!) mukana niinä päivinä = joka päivä...

Koulun jälkeen joka päivä on cross country -treenit kolmesta viiteen (koulu loppuu puol kaks tai 2:55). Juokseminen oli aluksi tosi rankkaa koska ollaan mailin korkeudessa merenpinnasta ja ilma on täällä paljon ohuempaa. Tuntui että oon ihan rapakunnossa! Lisäksi yleensä siihen aikaan kun juostaan ei ole yhtään pilviä joten korkeuden lisäksi on kuuma ja ilma on vielä kuivempaa. Aika extreme olosuhteet siis! Mutta pysyypähän liikakilot poissa ja kun tuun takas oon huippukunnossa! Ja vähitellen sitä on jo alkanutkin tottua noihin juttuihin. :)

Treeneissä tehdään joko nopeutta eli spurtteja futiskentän ympäri tai sitten lenkkejä, 20-60 min. Valkut on kivoja ja ymmärtäväisiä, lupauduin siskon kanssa siihen kristilliseen kuoroon joka on maanantaisin päällekäin harkkojen kanssa ja sanoivat ettei se haittaa vaikken sitten pääse maanantaisin. Lisäksi meillä on harkat LAUANTAI-AAMUISIN KLO 9:00. Voi kyllä. No ei sentään oo kahdeksalta. :D (Aina kannattaa etsiä jotain hyvää kaikesta.) Lauantaisin juostaan ihan kukkuloilla vähän toisella alueella, kun koulun jälkeen mennään ympäri millon mitäkin kävelyreittejä, asuinalueita, jalkakäytäviä ja keskustan katuja. Joukkue vaikuttaa tosi kivalta, senioreita eli mun ikäsiä ei kauheesti oo mutta muutkin on tosi mukavia. :) Saatiin kisa-asutkin jo! Onpahan ainakin mun lempiväriä eli liilaa. :) Eka meet eli kisa on ens viikonloppuna mutta me ollaan sillon valitettavasti retkellä Broadmoorissa (joku golf/hotelli/klubimesta Colorado Springsissä) mutta seuraava meet onkin jo seuraavan viikon perjantaina! Kisoja siis riittää ja ne on yleensä 5km reittejä joten ei paha. Niistä lisää kunhan päästään juoksemaan. :)

Se siitä siis. Koulussa oon jo tavannut muutamia tyyppejä, mutta luulen että he ei tuu olemaan niitä joiden kanssa hengaan loppuvuoden. Pitää vaan alkaa tutustumaan uusiin ihmisiin!

Yks tyyppi mun enkuntunneilta vaikutti ihan mukavalta, ja hengailtiin yks hypäri yhdessä ja alettiin juttelemaan vähän syvällisemmistä ja hengellisemmistä asioista. Hän oli löytänyt mormonikirkosta parhaan vastineen omalle uskonnolleen. (Älkää nyt pelästykö ihmiset: en ole kääntymässä mormoniksi!) Muutenkin uskonto tulee täällä tosi vahvasti esille ja oon jutellu samoista asioista siskon ja veljenkin kanssa. Nuoret kasvatetaan täällä ihan eri tavalla, ja esim. sisko käy koulua jossa opetetaan että evoluutio ei ole faktaa. Hankala sellasessa tilanteessa on panna vastaan kun kaikki muut ovat vastakkaista mieltä!

Tulee olo, ettei enää tunne itteään. En tiedä missä mun paikka täällä on. Kukaan ei tunne mua täysin, ainakaan vielä. Alkaa epäillä miks ikinä ees lähti vaihtoon, mitä mä teen täällä ja reilut yhdeksän kuukautta vielä jäljellä. Mutta niitä aikoja tulee, kun haluis vaan palata kotiin. Kyllä mä Suomea ikävöin, järviä ja metsää (ihan oikeesti) ja kieltä (oli ihana skypettää äitin kanssa ja puhua suomea!) mutta eniten ihmisiä. Kavereita kun ei vielä kauheesti ole joten ainoa vaihtoehto on kotona hengailu. Ja se kun on siellä tottunut ajelemaan mopoautolla ympäriinsä tai hyppäämään bussiin, se ei täällä onnistu. Aina pitää saada kyyti joltain.

Toivon että tän vuoden aikana opin juttuja itestäni, ja saan jotenkin selville kuka mä oikeestaan oon, mihin uskon, mistä tykkään. Kirkossa käyntikin herättää ihmeellisiä fiiliksiä, vaikka osin se naurattaakin miten vahvasti ihmiset täällä reagoi asioihin. Toivon ja uskon että löydän oman paikkani täällä. Siihen saattaa mennä vähän aikaa, mutta mitäs muutakaan täällä ollessa on. :)

Tapasin tänään mun aluevalvojan joka vaikutti tosi mukavalta! Hän ei oo uskonnollinen joten voin vapaasti puhua mistä haluan ja kertoa kaikista ongelmista. Hän vaikutti ihmiseltä jolle on helppo avautua. :) (Hän on siis keski-ikäinen neljän teinin äiti joka on YFUn vapaaehtoinen ja hostannut itsekin monia vaihtareita. Nimeä en taaskaan viitsi mainita..) Häneen pidän kuukausittain yhteyttä ja joka kuukausi tavataan myös n. 10 muun vaihtarin kanssa jotka on tästä lähialueelta. Olivat jo suunnitelleet piknikkiä, halloween-juhlia, joulujuttuja ja pizza partya täällä meillä. :) YFUlta on yksi suomalainen (jonka kanssa lensinkin) naapurikylässä joka varmaan kuuluu samaan porukkaan. Joten vähän suomea pääsen ehkä puhumaan!

Skypestä: sunnuntaisin on yleensä kirkko sillon kun olis otollisin aika teille suomalaisille skypettää, mutta juttelen vielä vanhempien kanssa jos voin sillon tällön jättää kirkon väliin jutellakseni teidän rakkaiden kanssa. :) Laittakaa kommenttia ja sähköpostia ja facebook messagea ja mitä vaan! (Tekstarit ei tuu perille...) Kaikki on täällä hyvin ja nyt tuleekin vieraita joten pitääpi mennä, antakaa kuulua itestänne! (koskee erityisesti kavereita :))))))

Douglas County Fair!

(Vihdoin saatiin wifi toimimaan ja mullekin kännykkä käyttöön!) 

...on siis tämän "kunnan" tai piirin, mikskä sitä nyt sanois, tämmönen viikon mittanen tapahtuma. Isossa osassa on 4H-kerhot ja näiden kisat, maatilaeläimet sekä rodeo. Alueella on myös huvipuistolaitteita (joissa me ei kylläkään käyty, näytti vähän huterilta) ja kaikkia superterveellisiä ;) fair-ruokia, kuten esim funnel cake, joka on rasvassa keitettyä donitsitaikinaa päällystettynä tomusokerilla! 

(Ei ole mun kuva valitettavasti... mutta hyvää oli!)

Host-sisko oli siis tehnyt woodworking-sarjaan (puutyöt) sängyn isoveljelleen. Sänky voitti toisen sijan ja pääsee osavaltion Fairille näytille, nyt viimeistellään pintaa (eilen maalattiin puol yhteentoista illalla asti...). :D

Siskolla oli myös myynnissä kanoja, ja viisi kuudesta ostettiin! Kanojen lisäksi oli kalkkunoita, ankkoja, vuohia, lampaita, possuja, lehmiä, kaneja, laamoja, koiria ja mitähän vielä. Mäkin uskalsin pidellä kanaa kädessäni mutta osa kuvista valitettavasti on hävinnyt icloudin syövereihin joten pics or didn't happen, en pysty sitä todistamaan... 

Noita eläimiä myynnin lisäksi kilpailutettiin, lihaeläimissä ja maitoa tuottavissa ja mikä oli paras ankka yms. En ihan ymmärtänyt mutta siskon piti opetella paljon juttuja kanoista ja esitellä lintua sitten tuomareille. Outoja juttuja täällä! Toinen juttu oli Ladies Lead, jossa tytöt pukeutui villaan ja kulki lampaan kanssa ikään kuin muotinäytöksessä tuomarien edessä. Don't ask me... :D

Fairiin kuuluu tärkeänä osana iso paraati, johon osallistuvat palomiehet, poliitikot, koulut, kirkot, sairaalat, yritykset, sheriffiksi pyrkivät, partiot ja vaikka ketkä! Ajetaan näyttävillä autoilla jotka koristellaan hienosti ja jaetaan karkkia, vesipulloja ja millon mitäkin! Kuvia:

Palomiehet

Heposia

Fairin voittajaeläimiä

4H-kerho

Marching band! Mun lemppari ehdottomasti

Parasta Fairissä oli ehdottomasti rodeot. 

Käytiin katsomassa bull ridingia (härkäratsastus/taistelu?) ja hevosrodeota. Rodeota on seitsemää eri tyyppiä: 

bull riding (ratsastajan täytyy pysyä härän selässä 8 sekuntia pitäen yhdellä kädellä kiinni)

bronc riding (sama sääntö kuin härällä, ratsastetaan hevosilla jotka on opetettu pukittamaan (hyppimään villisti ympäriinsä)) tapa 1 on satuloilla (saddle bronc riding) ja tapa 2 ilman (bareback bronc riding), 

tie-down roping (ratsastaja lassoaa lehmän, hyppää alas ja sitoo sen kolme jalkaa yhteen, lehmän täytyy pysyä sidottuna 6 sekuntia), 

team roping (kaksi ratsastajaa, eka lassoaa kaulan/pään, toka takajalat)

steer wrestling (ratsastaja hyppää alas hevosen selästä nuoren uroslehmän niskaan ja yrittää saada sen maahan mahd nopeesti)

barrel racing ainoa tyttöjen laji! Ratsastajan pitää kiertää kolme tynnyriä mahdollisimman nopeassa ajassa. Sisko on harrastanut tätä myös :)

Mun (host-äitin), siskon ja siskon parhaan kaverin bootsit!

Härkäjuttua oli superpelottavaa katsella. Ne härät saatto painaa yli 1000 kiloa! Ja ne hyppii tosi villisti, hevoset myös. Eniten aikaa meni eläinten palauttamiseen oikeille paikoille. Lassoamisia oli kivointa katsella, ne cowboyt oli tosi taitavia! 

Rodeoon kuuluu myös "kuninkaalliset", eli kuningatar, hänen seuraajansa (ikäänkuin kakkospaikka), prinsessa ja hänen seuraajansa. Kuninkaalliset ovat alle 18-vuotiaita tyttöjä jotka ovat ratsastaneet koko ikänsä ja käyneet rodeoissa. Tehtäviä ovat sponsoreiden lipun kuljettaminen ja lehmien ajaminen oikeeseen paikkaan esim roping lajeissa. "Royalty" pukeutuu nätisti ja laittautuu hienoksi ja kiertää osavaltion rodeoita. Päästäkseen kuninkaalliseksi täytyy pitää puhe ja tehdä jotain muita juttuja. :D Vaikutti ihan kivalta hommalta!

Parasta rodeossa on mun mielestä kuitenkin Mutton Busters, eli pikkulapset (alle 30kg) jotka leikkivät härkäratsastajia, mutta härkien sijaan ratsastavat lampailla! Niitä supersöpöjä lapsosia oli ihana kattella! (Teknisistä syistä kuvaa ei ole tarjolla...) 

Toi Fair Week on aika iso juttu täällä, ja kiirettä pitää. Eipä ainakaan ollut tylsä eka viikko! Oli kiva nähdä mitä täällä puuhataan, en ollenkaan ajatellut että Coloradossa voisi olla tällasta!

Tänään oli siis koulun Orientation Day eli kaikki uudet oppilaat ja Freshmanit (high schoolin ekaluokkalaiset; 1. Freshman 2. Sophomore 3. Junior 4. Senior THAT'S ME!) tulivat kouluun ja meille näytettiin paikkoja ja otettiin kuvat IDtä varten ja tsillain. Luulen osaavani kaikille tunneille mutta luulen että eksyn vielä monta kertaa. Mulla on tällaset kurssit; Algebra2, Ranska3 (noiden pitäis olla helppoja), USAn historia, luova kirjotus (kalliolainen LUE: killiä!!!), konserttikuoro (? normikuoro kai) ja broadway tanssi. Eli ihan kiva lukujärjestys! Tunnit vaan menee ihan sekasin, ja ne on ihan eripitusia mutta kai siihen tottuu. Koulusta enemmän myöhemmin. Kiva ettei ole samanlainen järjestys joka päivä! Huomenna siis eka kunnon koulupäivä, wish me luck!!!

Tepu

P.S. Käytiin tänään ostamassa mulle Levikset! (ihan ekat!!! käykää pliis kaikki (paitsi yli 30 vuotiaat) kuuntelemassa Levikset repee mun muistoks) Alkaa iskeä jo shoppailuhimo, koska täällä on iso kasa merkkikauppojen outletteja! Pitääpi mennä kiertelemään joku päivä... Myös Starbucks-addiktio on alkanut!

Odotukset VS miten asiat täällä oikeesti on

Eilen illalla käytiin katsomassa host-serkun lasta sairaalassa, oli oikein terve ja kaunis tyttövauva. :) Lounas meni aika myöhäseen ja taas söin illallista vasta kymmenen aikaan kotona... Sitten simahdinkin heti nukkumaan. Tänään olisi kai tarkotus käydä vähän shoppailemassa kaikkea tarpeellista, esim. uus puhelinliittymä, ja käydään varmaan myös County Faireillä, jossa sisko esittelee kanoja. (Hän oli muuten voittanut toisen sijan 4H-kerhon järjestämässä käsityökisassa, puutöiden osiossa! Ilmeisesti iso juttu täällä.) Otsikosta kuitenkin päätellen tässä vähän juttuja joista luulin jotain ihan muuta:

1. Kirkko

Kirkossa käydään lähes joka sunnuntai, mikä on ihan normaalia. Epänormaalia on se että sinne voi mennä vaikka farkuissa! Hameen pituudellakaan ei ole niin väliä, kunhan on siveellisen pituinen. Ja ruokarukoukset kotona: kuulemma perhe yrittää rukoilla aina illallisella, päivällä lounaalla se useimmiten unohtuu, varsinkin kun kaikki eivät ole paikalla. Helpotti tietää etteivät kuitenkaan ole niin tarkkoja uskonnossaan, vaikka talosta löytyy ainakin viisi Jumala siunatkoon tätä taloa-kylttiä/taulua/juttua. :)

2. Vesi

Ennakkoluuloja vastoin täällä voi juoda hanavettä! Iso bonus kun jääkaappi on yläkerrassa...

3. Ympäristö

Tää asuinalue on just semmonen idylli niinkun vaikka Täydellisissä naisissa, vaikka talot on vähän erilaisia. On kuitenkin sen verran turvallista, että saan lähteä lenkille naapurustoon, mikä oli kiva kuulla.

4. Korkeus

Muista. Juoda. Koko ajan. Eilen huomasin että oikeesti tulee pää kipeeksi jos ei muista juoda. Ollaan kuitenkin mailin korkeudessa, mikä eroaa aika paljon Suomen pääkaupunkiseudusta.

5. Mun nimi! + lausuminen

Yhtään teekuppi-vitsiä ei oo vielä tullut vastaan mutta koulussa niitä alkaa varmaan tulemaan. :D Lausunta on ihan eri mitä kuvittelin; oletin että mua sanottais "Tiaksi" mutta nää lausuukin mun nimen "Deia". Outoa!! Sukunimeä ollaan harjoiteltu autossa ja myös IKEAn lausumista suomalaisittain. Serkuille kerroin mun perheestä siellä koto-Suomessa ja oli hauskaa kun he yrittivät matkia nimiä (Ronja tuotti eniten vaikeuksia!). :) 

Enempää en tähän hätään keksi. Siskon kanssa tullaan jo aika hyvin toimeen ja kaikki on tosi mukavia, isä on ehkä vähän pelottava ja ilmeisesti kaikista uskonnollisin ja toooosi pitkä mutta häntä näkeekin vähemmän kun hän käy töissä. Ja host-äiti on tosi ihana ja veljen kanssa jaetaan kylppärin lisäksi sama musiikkimaku. :) 

Heipat tältä kertaa!

Perillä!

Final Destination saavutettu!

Lentomatka oli puuduttava ja vaihdot inhottavia, onneks pääsin kuitenkin immigration-jonossa US Citizen jonoon joten aikaa meni kolme kertaa vähemmän kuin tovereilla! Washingtonin Starbucksista heti Caramel Frappucino käteen ja sitten Denverin koneeseen, perillä meitä odotti taas YFU-henkilökuntaa jotka opasti meidät host-perheiden luo. 

Heti otettiin kuvia ja käytiin hakemassa laukut ja sitten yölliselle ajelulle Denverin ympäristöön. Host-serkku oli just sairaalassa synnyttämässä joten jännät paikat oli. Me suunnattiin kuitenkin Castle Rockiin päin (oli mahtava myrsky ja salamointi on täällä upeeta kun näkee niin pitkälle!!) ja käytiin matkalla nappaamassa kanaburgerit. Kotona syötiin, ensin tietysti ruokarukous, ja sen jälkeen pääsin 24 tunnin matkustuksen jälkeen sänkyyn. Illall tuli pieni itku, kaikki on niin erilaista mutta nyt aamulla on jo paljon parempi fiilis. (Mulla on ihana sänky!) 

Talo oli ihan tyhjänä host-veljeä ja puutarhatöitä tekevää jäbää lukuunottamatta. Kävin suihkussa ja siirsin tavarat laukuista kaappiin. Mun huone on ollut sen vanhimman siskon huone ja vieläkin siellä on joitain hänen tavaroita, mutta sopivasti tilaa mullekin. Vaatekaappi näyttää tyhjältä mutta eiköhän se vuoden mittaan täyty. ;) Kohta lähdetään hakemaan host-siskoa Douglas County Fairiltä, jossa hän on kilpailemassa itse tehdyn sängyn kanssa jossain puutyökisassa ja hoitamassa kanoja. Pääsen näkemään vähän paikallista kulttuuria. :) 

Laitan tähän vielä kuvia talosta, tää on oikeesti tosi hieno ja iso talo (ette saa kuvista oikeeta käsitystä), vähänniinku MTV Cribsistä. Ulkona on jacuzzi (poreamme) ja pizzauuni ja sisällä joku 500 tuuman telkkari... Parasta täällä on kuitenkin se, että hanavesi tulee kaivosta ja sitä voi juoda! (Ja juoda pitää muistaa kun ollaan mailin korkeudella merenpinnasta...)

Keittiö

Perheen koirat Shelby (se jolla on toi spooky eye) ja Orio, nimetty keksien mukaan. :)

Olkkari ja se tv

 Näkymä takapihalta

Portaat alas. Koko alakerrassa ja portaissa on sikapaksu lattiamatto enkä osaa käyttää kenkiä sisällä. Sukilla se matto on paljon mukavempi!

Alakerran tv ja pelihuone

Kylppäri jonka jaan ilmeisesti host-veljen kanssa. Siskolle ollaan remppaamassa huonetta alakertaan joten sitten varmaan hänenkin kanssa. :)

 Ja tässä mun huone ja vaatekaappi. Perhe oli maalannut sen uudestaan ja yksi seinä on ihanan marjapuuron värinen. :) Olivat ostaneet mulle kaikkea purkasta topsipuikkoihin ja aurinkorasvaan, sain myös Denver Broncosin eli paikallisen futisjoukkueen T-paidan. :) Tänään kunhan kaikki tulee kotiin niin ajattelin antaa mun tuliaiset, muumimukit, suklaata, salmiakkia, purkkaa, Suomen lipun ja äitin ostaman valokuvakirjan. Saa nähdä mitä niihin tuumaavat. :)

Kaikki tätä lukevat muistakaa kommentoida ja antaa kuulua itestänne! Yritän postailla ainakin joka viikko, nyt aluksi varmaan useamminkin, joten kommenttia tulemaan! Kertokaa että sielläkin on kaikki hyvin. :)

Viimeistä päivää viedään!

Huomenna tähän aikaan oon lähtenyt Helsingistä 7.40 koneella ja olen nyt laskeutumassa Frankfurtin lentokentälle. Siellä pari tuntia odottelua, jonka jälkeen matka jatkuu 8,5 tunnin lennolla Washington Dullesiin ja sieltä vielä vajaat neljä tuntia vuorten yli Denveriin, Mile High Cityyn. Lentäminen ja immigration sun muu on onneksi tuttua, toivotaan vaan että laukkukin tulee perässä! Mun yhden koulukaverin piti tulla samalle lennolle, mutta se lento olikin jo buukattu täyteen, niin ei valitettavasti päästä samaan. :/ Eiköhän sieltä koneesta kuitenkin joitain kivoja ihmisia löydy. :)

Vieläkin tuntuu vähän epätodelliselta; lähdenkö oikeesti vuodeksi pois ja jätän kaikki kaverit ja perheen tänne? Jep, näin se on, vaikkei eilen läksiäisissä yhtään tuntunut siltä. (Kiitos muuten kaikille jotka tulitte ja joita näin!!!) Mun elämä tulee muuttumaan tosi paljon, ja muutokseen pitää vaan sopeutua, kaikki menee kyllä hyvin. 

Jos olet ehtinyt jo unohtaa, niin matkaan siis Coloradoon, Castle Rock -nimiseen pikkukaupunkiin/kylään, joka on aivan Denverin (osavaltion pääkaupungin) kupeessa. Coloradossa ilmasto on vähän lämpimämpi kuin Suomessa, mutta talvi sielläkin tulee. Mun tulevaan perheeseen kuuluu vanhemmat, heidän nuorin tytär, 15, sekä veli, 23. Lisäksi on vielä kaksi vanhempaa siskoa, joilla on jo omat perheet. En vielä tiedä saanko käyttää täällä blogissa heidän etunimiä, mutta kyselen kunhan sinne pääsen. Vaikuttavat tosi mukavilta, vaikka ovat kuulemma aika uskonnollisia... No, kaikkeen tottuu. :) Oon luvannut jo mennä seurakunnan kuoroon, ja sen mukana joulukuussa viiden päivän reissulle Floridan Disney Worldiin! Toinen reissu on tiedossa lokakuussa Arkansasiin, tapaamaan host-vanhempien kolmatta lastenlasta, joka syntyy näinä päivinä. 

Koulusta sen verran, että siellä on 2000 oppilasta, vaikka mitä mahtavia kursseja ja mm. oma uintikeskus, joten talvikaudella pääsen sitten sinne pulikoimaan, syksyksi ja kevääksi pitää ettiä joku muu (liikunta)harrastus. :)

En oo periaatteessa pakannut vielä mitään. Tänään on edessä se prosessi ja parhaiden kaverien tapaaminen ja illalla vielä Sherlock Holmes 2 Larin kanssa, urheillakin kai pitäisi ja silti makoilen sängyssä ja kirjotan tätä... Huomenaamulla herätys puol neljä ja kentälle viideksi. Onneksi äitiltä on lyhyt matka. :)

Nyt pitää alkaa hommiin, huomenna vielä tunnelmia Helsinki-Vantaalta!

P.S. Miltä kuvat näyttää? Kännykällä kopioitu netistä eli laatu ei ehkä ole maailman parhain...