Ajattelin taas päivittää kuulumisia täältä rapakon takaa, mulla kun on iskenyt flunssa päälle ja istuskelen kotona ilman tekemistä. :) Tulin tossa katelleeksi muiden vaihtarien blogeja, ja useimmilla postaukset alkaa sanoilla "Anteeks etten oo ehtinyt postailla viime aikoina..." Ite oon ylpee siitä että oon jaksanut (melkeen) joka viikko jotain tänne raapustaa, jotta siellä tiedetään että oon elossa ja voin hyvin ja usein kirjottelemalla pääsen sit itekkin myöhemmin muistelemaan mitä kaikkea vuoden aikana tapahtui. :)
Viime viikolla mentiin siis sinne father daughter ball eli isä-tytär tanssiaisiin. Näitä järjestetään siis usein ystävänpäivän aikoihin ja tarkoitus on että isät ja tyttäret laittautuu hienoksi viettämään aikaa keskenään ja sitten itse tapahtumassa on ensin illallinen ja sitten tanssitaan. Tää tapahtuma oli ehkä tarkoitettu vähän nuoremmille tytöille vaikka oli siellä pari meitä vanhempaakin vierasta. Oli kuitenkin mukava ilta, sain lainata serkuilta mekkoa joka sopikin yllättävän hyvin ja oli hauskaa host-perheen kanssa. :)
Toinen iso juttu on tietysti se että SUOMI VOITTI LÄTKÄN OLYMPIAPRONSSIA!!!!! Pelkäsin tätä matsia jo kauan etukäteen, amerikkalaiset kun on aika kilpailuhenkisiä, ja totta puhuen luulin että USA voittais... Mutta mulla oli liput valmiina ja mun ainoa Finland-paita päällä joten ei muuta kuin lauantaiaamuna kahdeksalta ylös ja tv:n eteen ja miten kävikään! Host-isä erityisesti oli tosi innoissaan ja varma USAn voitosta mutta eihän siitä mitään tullut. ;) Viidennen maalin jälkeen tuli kyllä vähän haikee olo, niin ylpeä olin mun kotimaasta. Kaverin kanssa puhuttiin just siitä miten harvoin nuoret arvostaa omia juuriaan tai kotimaataan, kaikki jossain muualla on parempaa. Niin mäkin sanoin joskus yläasteella, että haluun vaan Suomesta pois kun kysyttiin että miksi vaihtoon. Nyt tiiän paremmin. :) Varmasti kun tuun takas ja on taas kulttuurishokin aika, ajatukset muuttuu vähän mut luulen että päällimmäinen tunne on kuitenkin ilo kotiin palaamisesta. :)
Oon siis taas napannut jonkun flunssapöpön koulusta tai mistälie. Tänään on toistaiseks ainoo päivä kun oon jäänyt kotiin ja toivottavasti se kans pysyy ainoana! Ärsyttää missata koulua kun on monia projekteja ja testejä tulossa ja muutenkin reissataan paljon niin tulee poissaoloja. Ja kun on kipee niin ei oikeen voi urheillakaan joten kotona tulee vietettyä paljon (lue: liikaa) aikaa... Ens viikolla näillä on TCAP-testejä (vastaa Suomen valtakunnallisia eli koko maassa tehtäviä kokeita) joten mulla on koulua vaan maanantaina ja tiistaina! Toivottavasti sit pääsis taas salille tai johonkin liikkumaan. :)
Välillä täällä on taas noussut esiin painostusta uskonnon suhteen. Tuntuu ettei noi oikeen ymmärrä että on muitakin tapoja elää kuin niiden valitsema lifestyle ja että se ei oo se ainoo ja oikea ja etten mä oo niin innoissani tästä niiden tavasta. Mutta jokainen tekee omat valintansa ja kaikilla on omat uskomuksensa enkä tietenkään haluu loukata perheen tunteita. En oo nyt miettinyt perheen vaihtamista ollenkaan, kaikki muut asiat on täällä niin hyvin, mut välillä menee aika henkilökohtaseks. Sillon täytyy vaan palauttaa ittensä maanpinnalle ja muistaa missä koti on. :) Joskus tuntuu ettei tästä vuodesta jää mitään käteen, että sit kun tulee takasin niin kaikki onkin vaan unta, tää ei oo mun "oikee" elämä. Mut oon varma siitä että ystävät täältä säilyy ja tietysti perheen kanssa tullaan pitämään yhteyttä ja kokemuksena tää on jotain ihan korvaamatonta. Joten sinä, joka etsit blogeista tositarinoita ja pohdit vaihto-oppilaaksi lähtemistä, muista tämä!
Tilastoja katellessa on kiva nähdä että moni käy mun kuulumisia lukemassa joka päivä. :) En kuitenkaan tiiä kuka siellä ruudun takana istuu (perheenjäsenet: tää ei koske teitä), ja monet kommentit tulee anonyymeinä. Joten sinä joka luet mun raapusteluja: annahan kuulua itsestäsi! Ja jos on jotain aiheita mistä toivoisitte juttua tai mielipidettä niin kaikki kysymykset ja ideat on tietysti tervetulleita. :)
Ens kertaan!!
