9/11

Tänään on vietetty 9/11-iskujen muistopäivää. (Jos et tiedä/muista mikä se on, niin vuonna 2001 syyskuun 11. päivänä neljä matkustajalentokonetta kaapattiin, kaksi osui New Yorkin kaksoistorneihin, yksi Pentagoniin ja yksi Pennsylvaniaan, ainoa joka ei osunut kohteeseensa.) Tosta tapahtumasta on nyt kulunut 12 vuotta, mutta se vieläkin järkyttää monia. Me pidettiin koulussa hiljainen hetki, ja täällä kotona katsottiin äsken United 93-leffa. (Kunnioitan niitä ihmisiä jotka uskalsi panna vastaan koneen kaappaajille. Ihmettelen miten ne kaappaajat saattoivat sen tehdä, vielä jumalansa nimeen vannoen. Kuka jumala sellasta määräisi?) Aika sanattomaksi vetää. Vähän alkoi ärsyttää jo kaikki hössötys, mutta mä olin viisivuotias kun tää tapahtui. Itse mulla ei siis oikeestaan minkäänlaisia muistoja tästä ole, eikä se mun elämää koskettanut silloin. Täällä se kuitenkin on ollut paljon isompi juttu, host-velikin oli 13-vuotias ja sen ikäinen jo muistaa. Laittaa se mutkin kunnioittamaan vähän enemmän tätä maata, ja mitä ne on käynyt läpi. 

Tällasten asioiden vastaantullessa voin vaan sanoa että oon onnellinen että oon kasvanut Suomessa. Kiitos iskä ja äiti että toitte mut sinne kasvamaan. 

(Kuva ei ole mun omaisuutta.)