A) Ducks in the water.
B) A lot of people in the water.
C) Ducks in a boat.
D) No one in the water.
Maanantaina oli siis se SLEP-kielitesti, ja mm. tämmösiä kysymyksiä siellä kysyttiin. Testiin kuului 45 min kuullunymmärtäminen (70 kohtaa) ja 45 min luetunymmärtäminen (70 kohtaa) eli yhteensä 140 kohtaa. Oma arvio on, että ehkä n. 5 meni väärin. Tuloksia saadaan tietää parin viikon päästä, sillon taas uutta postausta.
Viime aikoina on tullut juteltua paljon muiden vaihtareina olleiden/vaihtoon aikovien kanssa. Sekalaisia fiiliksiä jälleen. Ensimmäiset on sanoneet, että arkeahan se on sitten sielläkin, eikä se arki aina ole kovin kummoista. Yleisfiilis heillä on ollut ihan jees. Eikö se sitten olekaan niin mahtavaa kuin luulisi? Ilmeisesti ei. Ymmärrän heidän pointteja, mutta kyllä se nyt varmaan aika erilaista on. Tosin kaikkeen tottuu.
Muut vaihtariksi lähtevät ovat osittain myös innoissaan, osittain peloissaan. Muut (jotka eivät ole lähdössä) kyselevät samaa: pelottaako? En osaa vastata. Kyllä osittain, mutta tätä olen kuitenkin halunnut jo pitkään. Koko elämä täällä Suomessa jää vuodeksi, kaikki muu mene eteenpäin sillä aikaa kun on pois. Se on vaan hyväksyttävä. Tulee taas uudet kurssikaverit ja ihmiset. Kaveritkin menee eteenpäin.
Mutta kun ajatellaan toista puolta, onko mitään, mitä voisi verrata nuorena vaihtariksi lähtemiseen? Eipä taida olla. Se on kuitenkin ainutlaatuinen kokemus, joka opettaa monia asioita. Vaihtovuodessa on hyvät ja huonot puolensa, mutta se on osa elämää, joka ei sekään ole aina loistokasta.
Nyt pitää kuitenkin vielä elää tässä hetkessä ja maassa, näiden ihmisten kanssa ja jaksaa opiskella, vaikka mieli tekisi jo mennä...
