Itsenäisyyspäivä

Kuusitoista vuotta oon viettänyt itsenäisyyspäivää Suomessa, vaan en tänä vuonna. Tällä kertaa mun itsenäisyyspäivä oli aika erilainen ja niin oli mun asennekin. 

Laitoin kouluun sinivalkoista päälle, lakkasin kynsiin Suomen liput ja tarjosin kavereille salmiakkia (islantilainen tykkäs, ukrainalainen ei). Koulun jälkeen oli uintikisat, joissa tietysti laulettiin USAn anthem. Mutta kotona otin lipun esille ja lauloin Maamme-laulun, syötiin Fazerin sinistä ja kohta teen ite glögiä. Pitää sitä nyt jotain suomalaista olla tässä päivässä! :) Ja kuulin etten missannut perinteisiä Linnan juhlia, mikä oli helpotus...

Tänään tuli neljä kuukautta täyteen mun lähtöpäivästä. Se tarkottaa sitä että kuus kuukautta jäljellä. Aika kuluu, joulun aikaan vielä erityisen nopeesti, ja hyvä niin. En halua tulla vielä kotiin, koska koettavaa on jäljellä. Hyvä on kuitenkin tietää ettei tääkään ole ikuista, vaan ikäänkuin uni, josta herää takasin omaan maailmaan kymmenen kuukauden jälkeen. Joskus tekis mieli herätä, mutta ainahan sitä haluaa nähdä unen loppuun. :)

Neljän kuukauden aikana oon opetellut elämään vieraassa kulttuurissa. Vaikka Suomi ja USA on länsimaita, eroja löytyy ja paljon, niinkun oon tänne kirjotellutkin. Tänä aikana mun ympäristö on muuttunut, mutta myös mun suhtautuminen siihen. Musta on tullut paljon suvaitsevaisempi ja kiitollisempi, mutta arvot on myös muuttuneet. Arvostan perhettä ja yhteistä aikaa enemmän, mutta mikä eniten on muuttunut, on arvostus Suomea kohtaan. 

Meidän maa on kyllä jotain ainutlaatuista. Se tiedetään että koulutus on ihan eri tasoa, mutta esim yleiset asenteet, tavat ja muut asiat myös. Kuvitelkaa kun ei pääsis neljään kuukauteen saunaan! Alkaa olla jo vähän tuskaista... Kotiruokaa on ikävä, ja julkista liikennettä. Eniten kaipaan kuitenkin vettä, maisemia. Coloradossa on vähän järviä, pari jokea ja monta tekojärveä. Kotona oon tottunut näkemään meren joka päivä koulumatkalla, täällä näkyy vaan vuoret. Hienoahan senkin on, mutta välillä tulee vähän vangittu olo. 

Eroja siis löytyy eikä kaikki oo kivaa, mutta tää aika opettaa ja kasvattaa paljon. En vaihtais tätä vuotta mihinkään, mutten vaihtais kyllä kotimaatanikaan. Tää perhe sanoo aina että olin ensin amerikkalainen kun synnyin San Diegossa, mutta vereltäni oon aina ollut suomalainen, ja sitä tuun aina olemaan.

Tää kaikki saattaa kuulostaa tosi patrioottiselta, mutta ulkomailla ollessa näkee asiat ihan erilaisesta perspektiivistä eikä se oo mitään verrattuna näiden Murica-asenteeseen. :)

Oon ehkä sanonut tai kirjottanut tän aikasemmin, mutta kiitos iskä ja äiti kun toitte mut Suomeen kasvamaan. En vois olla ylpeämpi mun kotimaasta ja juuristani, varsinkaan tänä itsenäisyyspäivänä. Hyvä Suomi ja suomalaiset, pidetään lippu korkealla missä ikinä kuljetaan! :)